Remontin toinen päivä aukeni aurinkoisena (sehän teitä kiinnostaa). Nautin aamulla lavuaarista ja vessasta, jopa ilman ovea, sillä tiesin, että tänään illalla ne olisivat vain kaunis muisto.
Tein töitä aamupäivällä kotoa ja onneksi teinkin. Tyypit saapuivat työmaalle ajoissa ja ryhtyivät hommiin: viemäreitä pestiin ja kuvailtiin. Ja eilinen pieni varoitus keittiöstä lähtevästä pystyviemäristä realisoitui. Riskinä näissä remonteissa on aina se, että vanhoissa viemäreissä onkin jokin isompi vika. No, keittiöstä alaspäin lähtevä viemäri on kuvattu jo vuonna 2004-2005 ja silloin todettiin, että se tekee hassun mutkan ennen kuin lähtee jatkamaan. No, se hassu mutka on ilmeisesti silloin jo ollut hajonnut viemäri, mutta keittiön viemäreille tyypillinen rasvakerrostuma oli sen peittänyt. Jee. Sen hajonnut osa on todennäköisesti kalliota vasten (kuten sanottu, nökötämme tiukasti kalliolla), mutta tuosta kohdasta ei nyt vaan päästy eteenpäin.
Tuli kiire soittaa yhteen tuntemaani yritykseen, josta luvattiin viimeistään huomiseksi aamuksi timanttileikkaaja. Lattiaa pitää avata, jotta se hajonnut kohta päästään korjaamaan. Tätä pelkäsimme. Lisämausteena tässä on se pikku detalji, että koko alakerrassa on vesikiertoinen lattialämmitys eikä kenelläkään tietystikään ole mitään hajua, meneekö jokin putki siinä seinän vierellä.
Yllättävän rauhallisesti tämän otin. Mieheni myös totesi vain jotain rauhallista "Voi perkele" whatsappiin, kun selostin tämän käänteen.
Muuten on mennyt upeasti! Muut viemärin osat ovat kunnossa ja sukitusta aloitettiin jo tänään työntämällä runkolinjaan - tai jokin päälinja mikälie - ensimmäiset parikymmentä metriä sukkaa. Tulin juuri kotiin, kun tyypit työntelivät tuota sukkaa pastakoneen näköisen vekottimen läpi autossaan. Se on siis sellaista paksua huopaa, johon imeytetään epoksia ja siitä tulee kauniin liilaa.
Putkea tai siis sitä sukkaa oli katolla parikymmentä metriä ja tuollainen Teletappien Nuu-nuun näköinen laite vetäisi sen ensin sisuksiinsa. Sitten se laite tunki paineilmalla sen sukan nurinpäin viemärin tuuletusputkesta läpi ihan kaivolle asti.
Ja sieltähän se pilkisti!
No se sukitus ei ole vielä valmis tuonkaan linjan osalta. Epoksi vaatii aikaa kovettuakseen, olikohan se lämpötilasta riippuen 11-15 tuntia tai jotain.
Ja koko sen ajan kompressori puhaltaa paineilmaa sinne putken sisään, jotta se sukka pitää napakan pyöreän muotonsa. Tämä tapahtuma on siis käynnissä ensi yön ajan (anteeksi naapurit, tämä saattaa kuulua täällä umpirauhallisella asuinalueellamme teillekin).
Jälleen pientä totuttelua vaatii se, että se kompressori siis pärähtelee käyntiin muutaman minuutin välein ja käy vajaan minuutin ja se sijaitsee muutaman metrin päästä makuuhuoneemme ikkunasta.
Tuo keittiön viemärin kohtalo huolettaa tietysti. Henkisesti olin varautunut jo siihen, että näin vanhassa putkistossa jotain ikävää voi olla siellä valmiina. Mutta itse remontti etenee juuri niin kuin sen pitääkin ja tyypit ovat edelleen tosi ammattilaisen oloisia ja mukavia. Me olemme uteliaita asiakkaita ja kyselemme, eikä se vaikuta haittaavan vaan meille kerrotaan kyllä auliisti. Kun kyselimme, että mistä sen tietää, että se putki on varmasti mennyt sinne kaivolle saakka, saimme vastaukseksi, että "haluatteko nähdä, mennään katsomaan." Ja mehän halusimme, tietty.
Jaa että minkälainen se kuuluisa vessa on? Hmm. Siitä kerron tänään toisessa postauksessa.
(Kuvassa oleva Teletappien Nuu-nuun näköinen laite työskentelemässä katollamme selostetaan tuolla myöhemmin tekstissä)
Kun riski realisoituu
Tein töitä aamupäivällä kotoa ja onneksi teinkin. Tyypit saapuivat työmaalle ajoissa ja ryhtyivät hommiin: viemäreitä pestiin ja kuvailtiin. Ja eilinen pieni varoitus keittiöstä lähtevästä pystyviemäristä realisoitui. Riskinä näissä remonteissa on aina se, että vanhoissa viemäreissä onkin jokin isompi vika. No, keittiöstä alaspäin lähtevä viemäri on kuvattu jo vuonna 2004-2005 ja silloin todettiin, että se tekee hassun mutkan ennen kuin lähtee jatkamaan. No, se hassu mutka on ilmeisesti silloin jo ollut hajonnut viemäri, mutta keittiön viemäreille tyypillinen rasvakerrostuma oli sen peittänyt. Jee. Sen hajonnut osa on todennäköisesti kalliota vasten (kuten sanottu, nökötämme tiukasti kalliolla), mutta tuosta kohdasta ei nyt vaan päästy eteenpäin.
Tuli kiire soittaa yhteen tuntemaani yritykseen, josta luvattiin viimeistään huomiseksi aamuksi timanttileikkaaja. Lattiaa pitää avata, jotta se hajonnut kohta päästään korjaamaan. Tätä pelkäsimme. Lisämausteena tässä on se pikku detalji, että koko alakerrassa on vesikiertoinen lattialämmitys eikä kenelläkään tietystikään ole mitään hajua, meneekö jokin putki siinä seinän vierellä.
Yllättävän rauhallisesti tämän otin. Mieheni myös totesi vain jotain rauhallista "Voi perkele" whatsappiin, kun selostin tämän käänteen.
Pastakoneella tehdään sukkaa
Muuten on mennyt upeasti! Muut viemärin osat ovat kunnossa ja sukitusta aloitettiin jo tänään työntämällä runkolinjaan - tai jokin päälinja mikälie - ensimmäiset parikymmentä metriä sukkaa. Tulin juuri kotiin, kun tyypit työntelivät tuota sukkaa pastakoneen näköisen vekottimen läpi autossaan. Se on siis sellaista paksua huopaa, johon imeytetään epoksia ja siitä tulee kauniin liilaa.
Sukka kannettiin katolle ja sitä ennen sinne oli jotenkin roudattu laitteistoa.
Putkea tai siis sitä sukkaa oli katolla parikymmentä metriä ja tuollainen Teletappien Nuu-nuun näköinen laite vetäisi sen ensin sisuksiinsa. Sitten se laite tunki paineilmalla sen sukan nurinpäin viemärin tuuletusputkesta läpi ihan kaivolle asti.
Ja sieltähän se pilkisti!
Sukka pidetään pinkeänä
No se sukitus ei ole vielä valmis tuonkaan linjan osalta. Epoksi vaatii aikaa kovettuakseen, olikohan se lämpötilasta riippuen 11-15 tuntia tai jotain.
Ja koko sen ajan kompressori puhaltaa paineilmaa sinne putken sisään, jotta se sukka pitää napakan pyöreän muotonsa. Tämä tapahtuma on siis käynnissä ensi yön ajan (anteeksi naapurit, tämä saattaa kuulua täällä umpirauhallisella asuinalueellamme teillekin).
Jälleen pientä totuttelua vaatii se, että se kompressori siis pärähtelee käyntiin muutaman minuutin välein ja käy vajaan minuutin ja se sijaitsee muutaman metrin päästä makuuhuoneemme ikkunasta.
Toinen päivä oli kaiken kaikkiaan aika jees - kai
Tuo keittiön viemärin kohtalo huolettaa tietysti. Henkisesti olin varautunut jo siihen, että näin vanhassa putkistossa jotain ikävää voi olla siellä valmiina. Mutta itse remontti etenee juuri niin kuin sen pitääkin ja tyypit ovat edelleen tosi ammattilaisen oloisia ja mukavia. Me olemme uteliaita asiakkaita ja kyselemme, eikä se vaikuta haittaavan vaan meille kerrotaan kyllä auliisti. Kun kyselimme, että mistä sen tietää, että se putki on varmasti mennyt sinne kaivolle saakka, saimme vastaukseksi, että "haluatteko nähdä, mennään katsomaan." Ja mehän halusimme, tietty.
Jaa että minkälainen se kuuluisa vessa on? Hmm. Siitä kerron tänään toisessa postauksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti