Siirry pääsisältöön

Sukat suoriksi höyryllä ja muuta opittua

Nukuin viime yön vallan hyvin, vaikka kompressori käynnistyi ikkunan alla viiden minuutin välein. Suosittelen sellaisen hankkimista muillekin huonounisille. Mieheni lähti aamulla töihin eväsleipien kanssa vesivessa mielessään. En ole ikinä nähnyt hänen poistuvan kotoa sillä vauhdilla heräämisen jälkeen.





Kissojen viihtymisestä joku kyselikin. Ekana päivänä kisut olivat lukkojen takana, koska ulko-ovea pidettiin auki tavaroiden sisälle kantamisen takia. Sen jälkeen kisut ovat sujuvasti väistelleet pahinta actionia ja nauttineet uusista materiaaleista (ks. kuva). 

Työt jatkuivat reippaasti heti aamusta. Paitsi että se tutusta firmasta kysytty piikkaaja / timanttisahaaja ei ilmestynytkään aamulla. Eikä soitosta huolimatta vielä iltapäivälläkään. Ymmärrän, että tilauksemme tuli kovin nopeasti, mutta ei sitten pitäisi lupailla. 

Ongelmaksi muodostui nyt se, että tyypit saivat sukituksen siihen vaiheeseen, että putkiin jätettiin kompressori tuuttaamaan höyryä. Sukkaa tungettiin tänään pienempiin linjoihin ja saimme jopa vesivessan käyttöön. Ja oven. Sydän.




Suihkuun ei tänään pääse kotona


Viime yönä tuo yksi iso linja jäykistyi paineilmalla, mutta sisällä käytettiin päivällä höyryä, jolla sukka terhakoituu ja kovettuu kuulemma rivakammin. 


Tyypit lähtivät viikonlopun viettoon



Jo eilen kuulin, että tarkoitus oli tehdä tänään, torstaina, pitkä päivä ja lähteä sitten Keski-Suomeen viikonlopun viettoon. No, kuinkas sitten kävikään. Koska sitä keittiön viemäriä ei päästy avaamaan tai siis lattiaa avaamaan, jäi työmaa seisomaan ja tyypit lähtivätkin ajelemaan jo kahden jälkeen odoteltuaan siinä sitten kahvin merkeissä toista tuntia ensin. 

He piirsivät lattiaan merkit, jotta olisin voinut itsekin opastaa timanttisahaajaa, mutta ei tullut opastettavaa. 

Tällaista on nähty. Aivan riittävästi. Eikä tämä viivästys nyt johdu viemärifirmasta vaan ihan muusta, kuten tekin olette saaneet lukea. Saamme siis viikonlopun yli pohtia, että mitä sieltä rikkinäisen viemärin ympäristöstä löytyy (tuskin kuulemma mitään ihmeellistä, rauhoitteli Jouni-tyyppi. Se keittiörasva on ilmeisesti toiminut tehokkaana tulppana. Ehe-ehe). 

Jos en saa varmistusta huomenna aamupäivällä sille, että täällä työmaalla (eli meillä kotona) on joku sahaamassa sitä himpskutin lattiaa auki maanantaina klo 11, alan etsiä seuraavaa firmaa. Se onkin kiitollinen homma perjantaina iltapäivällä. 


Haiseeko viemäriltä?



No ei haise. Tajusin sen jossain kohtaa, kun olin rekisteröinyt, että vessoissakin pytyt oli irrotettu ja ne pelottavat reiät lattiassa tukittu jesarilla ja jollain muulla teipillä. Mutta jokin kyllä hiukan kutitteli silmiä aamusella. Ehkä tässä nyt vaan pyörii kaikenlaista muuta kemikaalia ja pölyäkin, vaikkei mitään rakenteita olekaan rikottu. 

Kävin sitten kahvilla lähikahvilassa ja silmätkin rauhoittuivat, ehkä se tuo katupöly rauhoitti ne.






Keittiössä puhisee höyry putkea pitkin sukitettuun viemärinpätkään (joka johtaisi sinne hajonneeseen pätkään, jos olisi jo liitetty). Illalla saamme sammuttaa kompressorin, joka nyt käynnistelee itseään tuolla alakerrassa valtaisalla äänellä vain 15-20 minuutin välein. Se kyllä havahduttaa.


Viikonloppu siis jo laskeutuu



Koska työt työmaalla jo loppuivat tältä viikolta (ellei jokin kummallinen onnistuminen timanttisahauksen ja perjantain työaikataulujemme kanssa tapahdu), alamme laskeutua viikonloppuun, joka näyttää tällä kertaa tältä. 




Hyvin on teipattu letkut olohuoneen lattialla, ettemme kompastu. Hyvää viikonloppua! Taidankin tässä mennä vetämään vessan, just because I can. 


Niin ja tästä piti vielä sanomani eli PS



Edelleen tämä sukitusfirman työtä tekevä väki on mitä mahtavinta! He ovat kohteliaita, ystävällisiä, ripeitä ja kertovat vastauksia kaikkiin kysymyksiimme. Myynti- ja johtoporras taitaa olla maineensa veroista, ja niin lienee ihan kaikkialla. Heillä ei liene pahemmin kosketusta tähän itse työhön. Mutta sekin on ok, kunhan ei vaan sorruta mauttomiin tempauksiin asiakkaita haviteltaessa. Jos firma saa maineen mummojen huijaajana (sellaisistahan puhutaan paljon), ei siinä auta, vaikka sattuisi päteviä asentajiakin olemaan listoilla. Tämä firma - jonka nimeä emme vielä paljasta - ei ole sellaisissa otsikoissa ollut, mutta aika äkkiä tuli selväksi, että eivät heilläkään myyjät  juuri asentajia tapaa ja että omistajankaan hahmotuskyky putkien sijainnista ei ole järin vankka (vaikka jollain laserilla olikin sohivinaan tuolla alakerrassa). 

Tärkeintä on toki, että ne asentajat osaavat työnsä. Mutta jos myyjä on mennyt lupailemaan ja vihjailemaan katteettomia, tuntee asiakas kyllä olonsa typeräksi. En nyt sano, että meille olisi niin käynyt, mutta kyllä tuo "Mutta missä on Nestori"-pohdintani näistä asioista edelleen on validi.












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen sukka on putkessa

Remontin toinen päivä aukeni aurinkoisena (sehän teitä kiinnostaa). Nautin aamulla lavuaarista ja vessasta, jopa ilman ovea, sillä tiesin, että tänään illalla ne olisivat vain kaunis muisto. (Kuvassa oleva Teletappien Nuu-nuun näköinen laite työskentelemässä katollamme selostetaan tuolla myöhemmin tekstissä) Kun riski realisoituu Tein töitä aamupäivällä kotoa ja onneksi teinkin. Tyypit saapuivat työmaalle ajoissa ja ryhtyivät hommiin: viemäreitä pestiin ja kuvailtiin. Ja eilinen pieni varoitus keittiöstä lähtevästä pystyviemäristä realisoitui. Riskinä näissä remonteissa on aina se, että vanhoissa viemäreissä onkin jokin isompi vika. No, keittiöstä alaspäin lähtevä viemäri on kuvattu jo vuonna 2004-2005 ja silloin todettiin, että se tekee hassun mutkan ennen kuin lähtee jatkamaan. No, se hassu mutka on ilmeisesti silloin jo ollut hajonnut viemäri, mutta keittiön viemäreille tyypillinen rasvakerrostuma oli sen peittänyt. Jee. Sen hajonnut osa on todennäköisesti kalliota va

Kun ei menekään putkeen

Täsmennetään heti alkuun, että sukitus etenee kuin tanssi! Kaikki hoituu. Mutta tässä ympärillä ei sitten menekään ihan putkeen. Aiemmin mainitsemani keittiön viemärin "kuoppa" siis todella osoittautui reiäksi. Odottelimme torstaipäivän timanttisahaajaa, joka ei saapunutkaan ja reiän todellinen luonne piinasi koko viikonlopun. Todella piinasi ja painoi, uniin asti. Aamuseitsemän jälkeen maanantaina vastaanotin sitten reippaan yksilön, joka useamman tunnin poraili ja lopulta kantoi ison laatan lattiaa talosta ylös ja ulos. Yksi lattialämmitysputki jouduttiin katkaisemaan, mutta siitä tuonnempana. Tämä kuva on varoitus kaikille vanhassa talossa asuville. Rempatkaa ne viemärinne ajoissa. Suurin osa meidän viemäreistämme oli vallan mainiossa kunnossa, mutta tämä sitten ei.  Jep. Putkessa ei ollut "reikää" vaan siitä oli kadonnut koko pohja noin puolen metrin matkalta. Jippiaijei. Tässä kohtaa, kun timanttisahaajan ja sukitustyyppien kanssa ihmett

SE vessa aiheuttaa hihitystä ja uteliaisuutta

Tämän viemärisukitusremontin näkyvin ja haittaavin osa lienee tuo vessattomuus tai ehkä enemmänkin puuttuvien vessojen korvaamistapa. En oikein tiedä, että miksi se tuntuu niin vaikealta. asialta. Mutta kun se tuttu pytty nököttää pihalla ja lattiassa on vain reikä, ihminen taantuu. Eilen saimme vielä käyttää yhtä vessaa, john tuli vettä lavuaariinkin. Ovea meillä ei vessassa enää ollut, mutta talon arkkitehti on selvästi fiksusti pohtinut, että vaikka ovea ei olisi, mistään ikkunasta ei vessaan näe. Sohvalle ja ruokapöytään toki näkyi komeasti. Kun eilen kuulimme, että saamme tuon "saavin, jossa on jätesäkki ja johon laitetaan pellettejä", olimme megajärkyttyneitä. Suoraan sanoen kävin katsomassa kilpailjoiden sivuilta, että mitäs he nyt sitten lupasivatkaan. Saimme tosiaan sukitusta suunnitellessamme neljä tarjousta, joiden väliltä valitsimme. Emme valinneet halvinta emmekä kalleinta. Joku firma lupasi bajamajan, joka ei sekään kyllä mitään lämpimiä tunteita he